Kesäyön muisto

Syksy on jatkunut Intiaanikesänä, ihanaa!
Mennyt kesä kuvien muistona mielessä. Superkuu ja Sininen kuu, salamoiden valaisema taivaankansi, tähdet ja sirkat. Oli monta onnen hetkeä läheisten ihmisten kanssa.
Juhannuksen tienoilla, valvoimme yötöntä yötä. Yö tuli, ainakin kameran linssin kautta. Ja kylmyys, sillä piti kietoutua villaan ja fleeceen. Yö tuli sinisenä silloin.

Nyt yö tulee mustana ja sen pimeyttä voi häätää valolla. Taivaspalatsin terassilla lamppujen kertautuminen lasipinnoista loi keinotekoisen tähtitaivaan.

Yön tunnelma on intiimiä. Silloin lähelle kaartuvat kasvit, puut, tulevat iholle ilman kosketusta. Elokuun lopulla terassilla soi DJ Bunuelin valitsemat levyt. Matkasimme kohti Valoa yhdessä rymissä, pyhä pihlaja, ystävä ja minä ja kaikki kymmenet muut...

Elokuun tuoksu

"Nyt on elokuu ja minä olen viljaa..." -Juice Leskinen Syksyn sävelessä.

Loppukesässä on käsinkosketeltava haikeus. Alkukesästä valo on vaaleaa ja kirkasta, jopa kovaa. Loppukesästä se muuttuu kullankeltaiseksi, pehmeäksi. Ilma tuoksuu heinän ja viljan pölylle. Ollaan hetkessä ennen kylmää, kellastumista ja kuolemaa. Kesän ehtoo. Ihana.

Syksyllä alkaa uusi vuosi. Siirryin pois vuosikalenterista takaisin luontaisempaan lukuvuosikalenteriin. Jo ammoin pesti vaihtui, jos oli vaihtuakseen, elonkorjuun jälkeen Mikkelinpäivän markkinoilla, syys-lokakuun taitteessa. Keinotekoista aloittaa näillä leveyksillä uusi vuosi keskellä talvea. Ei, se alkaa pikemminkin syyspäivän tasauksesta! Syksyllä alkaa aina jotain uutta elämässä. Syksy on kahtaalle haarautuva polku. Risteys on valinta, jatkaa niin kuin ennen tai mennä kohti jotain itselle uutta. Vaikka maailma ja luonto ympärillä kuihtuu ja kuolee, minä elän. Elän voimakkaammin kuin koskaan.

Arki

Kuljen naurettavan lyhyen työmatkani omalla autolla. Tunnen siitä huonoa omaatuntoa ja selittelen syitä, kuten "tarvitsen omaa rauhaa", vaikka kyse on lopulta omasta mukavuudesta. Vuosien myötä on aistit turtuneet oman auton sisätilan lämmössä. Tänään menin julkisilla töihin, koska töiden jälkeen matka jatkui keskustaan elokuviin eikä sinne kannata omalla autolla mennä!?

Olin valtavan avoimena kaikille ärsykkeille, lähinnä ihmisille ja heistä huokuville tarinoille.
Aamuinen matka Malmilta idemmäksi Helsinkiin, piti sisällään:
 - aamulonkeroaan oksentavan paikallisjuopon
 - puiston penkille nukahtaneen kulkijan
 - R-kioskin edessä kerjänneen pyörätuolimiehen
 - Tupakkia bussikatoksen sisäpuolella sytytelleen nuorukaisen
 - ja tämän tupakansavusta suivaantuneen muorin
 - dösälastillisen hiljaisia matkalaisia
 - Riston (jotain 3v.) joka äidin pyynnöistä huolimatta meni istumaan ikkunapaikalle kolmen penkkirivin päähän bussin lastenvaunuväliköstä
 - yhden Ristosta huolestuneen äidin
 - ja koko matkan rauhaisasti nukkuneen Riston pikkuveljen
 - kirjastoon matkalla olleen Hilman (jotain 4v.), joka kertoi äidilleen yksien tyttöjen kiusaavan häntä pihalla ja että siinä yhdessä rapussa on (oikeasti äiti on!) peikko, kun se kerran huusi möreällä äänellä, että menkää lapset pois rapusta, täällä huutaa peikko!
 - äidin, joka tuskastui siihen ettei hänen itkunsekainen tyttärensä (jotain 4v.) usko häntä, että peikkoja ei ole olemassa
 - Hilman mummon, joka hiljaa hymyili tyttären tyttären jutuille istuessaan rollaattorin päällä lastenvaunuvälikössä
 - bussiin horjuneen keski-ikäisen mieshenkilön, joka ei ruttuinen olkistetson silmillään saanut käytettyä matkakorttia ja rojahti kasseineen naisen viereen jolta pyyteli koko matkan anteeksi, että kertoo tälle liikaa yksityiselämästään
 - naisen, joka yritti painautua lähemmäksi bussin ikkunaa, ettei viereen rojahtanut mies tulisi yhtään lähemmäksi ja hengittäisi äsken juotuja huuruja päin

Matka idästä Stadiin oli vähemmän aistirikas. Työpäivä oli tehnyt tehtävänsä ja huomasin ainoastaan metron ikkunasta Kulosaaren asemalla pleksilasien takana apilaniityn vihreyden syyskuun alun auringossa. Niin ja Kaisaniemen kävelytunnelissa tuttua tangoa soittaneen kvartetin. Paikassa on mieletön akustiikka.

Aamun tarinoista tuli entistä tärkeämpiä, kun Woody Allenin uusin elokuva Blue Jasmine loppui.
Cate Blanchett oli loistava kaiken menettäneenä, hermoromahtaneena entisenä hienostorouvana.

Tänäänkin oli hyvä päivä.

Ruma on kaunista -Brändin tuolla puolen

Poikasen suosikki Otto Santalan teoksista oli "Kerjäläinen", 2013, 

vieressä "Saab", 2013, molemmat: öljy kankaalle.

Lumoutunut olo tuli Otto Santalan näyttelyn avajaisissa äsken. 
Brändin tuolla puolen 
-Oton näyttely on Itäkeskuksen Stoan galleriassa aina sunnuntaihin 22.9.2013 asti. 
En tiedä mikä sen lumouksen oikein teki... 
Taide kun on tunne. 

Otto Santala: 
Brändin jälkeen, 2010, valokuva


Brändi näkyi esineissä ja asioissa, mutta se todellisuus missä me oikesti elämme ja etenkin se itä-Helsingin raaka kuva, se välittyi todella. 
Otto oli saanut moneen teokseen vangittua tarinan, jota jäi miettimään. 

Ennen kaikkea kuvissa oli karua kauneutta! 
Asetelmia ja värejä, liikettä, joka herätti yhteiskuntakritiikin, kyllä. Toi surun, joo. 
Mutta pysähdytti myös tuntemaan, edes jotain. 
Ja tunne, se on aina tärkeä.
Se on alku.

Ruma on kaunista, kun sen oikein silmillä katsoo.

Otto Santala: Täyttä olutta, 2013; Pyörän raato, 2013; Sammunut, 2013

(öljy kankaalle)

sekä takaseinällä: Haavemaailma, 2012

(kankaalle siirretty lasertuloste ja akryyliväri)

Lisää näyttelystä ja Stoan gallerian tietoja löydät täältä.

FOREVER

Tämä postaus kertoo Foreverliving -tuotteista, jotka sisältävät aloe veraa.

www.foreverliving.fi

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on Valossa kulkevalle tärkeää. Jos fyysinen kunto tökkii ja keho ei ole tasapainossa, se vaikuttaa mielialaan ja siihen miten jaksaa tarkastella koko maailmaa. Enemmän ja enemmän kuulemme tietoa siitä, kuinka ravinnolla ja vatsan, suolen toiminnalla on Suuri osuus hyvinvointiimme. 

Aloe Vera on luonnon tuote, jota on vuosituhansia käytetty erilaisiin vaivoihin, jopa lääkitsemiseen. Päädyin aluksi kokeilemaan aloeta, koska olin aikamoisessa HyväOlo/Aktivia –jogurtti kierteessä ja tahdoin eroon juuri tällaisesta prosessoidusta ja jotenkin epämääräisestä "terveys"ruoasta. Pidemmän päälle käytettynä en usko sen, enkä ylimääräisten synteettisten vitamiinien popsimisen, olevan hyväksi kenellekkään. Tuntuu että olin kehässä, jossa alkuperäinen syy kehon epätasapainoon oli kadonnut oireiden hoitamisen kierteeseen.

Jostain syystä oma vatsa, huolimatta kuitupitoisesta ruokavaliosta ja liikunnasta jne. ei vain aina toiminut normaalilla tavalla. Kuulin, että aloe vera, sisäisesti nautittuna, juotuna puhdistaa suolistoa siten että sinne ruoasta ja ympäristöstä kertyneet kuonat lähtisivät pois ja ruoasta ravinteet talteen keräävät suolisto”karvat” puhdistuisivat ja pääsisivät toimimaan niin-kuin-pitäisikin eli keräämään mm. normaalista ruoasta saatavat vitamiinit ja hivenaineet talteen. Aloe vera on luonnon saponoidi eli "saippua", joka todella puhdistaa kulkiessaan kehossa. Se poistaa kuonaa ja yrittää saattaa kehon takaisin mahdollisimman luonnolliseen tilaan (näin omin sanoin).

Vatsa on nyt toiminut päivittäin kuin kello, turvotus, johon ne Aktivia-mainoksetkin viittaa, on lähes kadonnut ja lisäksi olen saanut yleisemmin paremman olon kuin koskaan. Sitä on vaikeampi selittää. Ehkä se tulee siitä, kun vatsa toimii, ehkä siitä, etten ole sairastellut niin paljon kuin ennen aloe veraa tai siitä, että stressi-pisteetkin omalta kohdalta ovat laskeneet. Mielestäni aloe vaikuttaa mm mielentiloihin positiivisesti ja mm. niihin parjattuihin pms-oireisiin… Tuntuu, että yleinen vastustukyky on parantunut. 

Mutta viimeaikaiset tutkimuksethan sanoo, että kaikki lähtee vatsasta ja sen hyvinvoinnista ;)

Jo lapsena äiti käytti aloekasvia huuliherpeksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Kun se oli tuloillaan, katkaistiin kasvista pala ja hierottiin kasvin sisältä geelimäistä ainetta tykyttävään kohtaan. Pari kertaa huomasin, että geelin ja levon yhteisvaikutuksella herpes laski kokonaan. Tämä omakohtainen kokemus on ollut taustalla ja olen aina pitänyt aloeta merkittävänä kasvina.

Minulla on siis ollut eräänlaisena "stressimittarina" koko elämäni ajan herpes-virus, eli huuliherpes, joka puski ennen lähes kuukausittain, jos ei ”siihen aikaan kuukaudesta” niin sitten jonkun jännittävän elämäntilanteen yhteydessä. Tai viimeistään kun flunssaoireet tulivat. Tämän puolentoista vuoden aikana minulla on tullut huuliherpes vain kaksi kertaa, molemmat influenssan yhteydessä. 

Nyt Foreverin Aloe Gelly-tuote on nyt ajanut saman asian, kuin silloin lapsena äidin aloe-kasvi.

Käytän Aloe Gelly –geeliä myös hyönteisten pistoihin, joten kortison-voiteen käyttö on kokonaan jäänyt, samoin en juurikaan tarvitse antihistamiinia allergiaoireisiin, hyönteistenpistoihin tai muihin. Sisäisesti nautittuna aloe on vähentänyt näitä allergian ”flunssamaisia” oireita ja Gelly-voide ulkoisia.

Aloe Gelly on myös tominut puolitoista vuotta silmänympärysvoiteena aamuin illoin J se nimittäin laskee silmäpusseja ja on salainen ase taistelussa rppyjä vastaan. Antiseptisten vaikutusten takia se on myös haavaensiapua, sopii aftoille ja koko kehon erilaisten tulehdusten oireiden helpottamiseen. Sitä voi laittaa turvallisesti limakalvoille. Se tyrehdyttää verenvuotoa. Ja vaikka mitä.

Elimistön puhdistuminen on näkynyt ihossa: alussa oli taiveihottumaa ja silloin tällöin iho kukki kuin teininä, mutta kyse oli siitä, että ”luonnon saippua” puski kaikkea myrkkyä ulos mitä tässä on 35 vuoden aikana itseensä imenyt. Koska en tahdo enempää elimistööni myrkkyjä ja lisäaineita, kuin ympäröivä maailma niitä meihin pakottaa, olen nyt vaihtanut alumiinittomaan deodoranttiin (Aloe Ever-shield). Dödö toimii, ei ole pettänyt, ei suojaa ehkä 48h niin kuin nykyreksonat, mutta tosiaan, on täysin luonnontuote eikä myöskään tukkeuta kainalon rauhasia. Aluksi oli hankala tottua siihen, että kainalot kostuivat, alumiini-dödöt ilmeisesti tukkii huokoset tosi tehokkaasti…

Samoin olen vaihtanut fluorittomaan hammastahnaan.

Fluori on myrkkyä elimistölle, vaikka sitä hammaslääkäriliitto suositteleekin käytettäväksi. Toki se on hyvä hampaille, mutta se saattaa ärsyttää ikeniä ja jos sitä vahingossa nielaisee, se on jopa vaarallista. Aloe hammastahnan aikana en ole kärsinyt kertaakaan ientulehduksesta, joita fluorin kanssa oli välillä riesaksi asti. Plakki ei kerry samalla tavalla kuin ennen hammaskiveksi, koska fluori kovetti sen aikaisemmin. Lisäksi hymy on yhtä ”valkoinen” kuin ennenkin, hi.

Muita suosikkituotteitani ovat:

-Mehiläiskuningatarhyytelöä sisältävä Shampoo ja hoitoaine, aloe shampoo on sopinut minulle, joka yleensä kärsin hilseestä. Ehkäpä hilse on ollut ihon reaktio ei-luonnonmukaisiin ainesosiin tai sitten stressin oire sekin 

-Avocado palasaippualla pesen kasvot päivittäin kuin kehon suihkussa käydessä. Saippuasta ei katoa raikas tuoksu ja se on älyttömän riittoisaa, niin kuin nämä kaikki tuotteet. Saippualla voi pestä myös meikit pois eikä se juuri kuivata ihoa. Sopii myös ihokarvojen ajeluun, koska rauhoittaa ihoa.

-Aloe scrub –kuorintavoide on hellä ja sitä voisi käyttää vaikka päivittäin. Sopii kasvoille ja keholle, erityisen ihanasti käsille. Tuotteessa ei ole muovin murusia, niin kuin joissain kauppa-tuotteissa, vaan rakeet ovat jojobaa.

-Huulirasva on paras mitä koskaan olen käyttänyt. Pysyy huulilla pitkään, kosteuttaa ja tekee huulista ihanan pehmeät. Voide on ensiapupuikko milloin ikinä tulee Aloe Veran tarve.

- Kylmä/kuuma geeli eli Heat lotion on ihmevoide. Se viilentää kun on tarvis, esim auringonpolttamaa ihoa ja lämmittää kun on kylmä. Tuoksustakin tulee mieleen Vicks-voide  ja se helpottaa tukkoista, flunssaista oloa. Vinkkinä orastavaan päänsärkyyn: sivellään ohimoille ja poskionteloiden jomotukseen: sivellään poskille. Äitini pelastus lonkkaleikkauksen jälkeen: laski jalkojen turvotusta. Urheilun jälkeen ihana kipeille lihaksille.

- Probolis creme, paksumpi voide, joka kuitenkin imeytyy helposti. Ihana yövoide ja kun kasvot tarvii kunnon kosteutusta. Paras jalkavoide, etenkin jos laittaa vähän Heat lotionia sekaan ;) Probolis on luonnon antibioottia eli se laskee orastavat tulehdukset ihosta.

-Lotion voide, sisältää E-vitamiinia ja jojobaa, aloen lisäksi. On kevyempi ihovoide, tykkään ihan perusvoiteena. Voiteissa sama ominaisuus kuin Gellyssä, että ovat antiseptisiä, esim. ihon pikku haavat tai illalla puristetut finnit eivät tulehdu vaan rauhoittuvat! Kaikissa voiteissa on suojakertoimia ainakin 10.

-Argi+ -aminohappoja erityisesti arginiinia ja vitamiineja sisältävä ravintolisä treenipäiviin. Arginiini "laillinen doupinki" auttaa verisuonia laajenemaan, ehkäisee sepelvaltiomotukoksia ja parantaa verenkiertoa. Itsellä ainakin menee lihakset helposti ns. "hapoille", arginiini ehkäisee tämän ilmiön. Salilla jaksaa pumpata, antaa energiaa. Korvaa D, C ja B –vitamiinipurkit meikäläisellä tästä lähtien…

Kosmetiikassa olen aina ollut keskivertokuluttaja enkä mikään läträäjä. Kaikenlaisia tuotteita on tullut kokeiltua ja osa niistä huikean hintaisia. Luonnonmukaisuus ja ympäristöystävällisyys on tärkeitä samoin kuin se, että itse tykkää tuotteen koostumuksesta ja tunnusta omalla iholla. Oikeasti käytän luettelemiani tuotteita päivittäin ja käytän vastakin. Osa tuotteista on ihan luksusta arjessa!

Lisäplussaa tuotteiden käyttöön tuo se, että niiden pakkaukset on valmistettu kierrätysmuovista ja ne ovat energiajätettä. Forever -firmana on eriyislaatuinen, se antaa jälleenmyyjilleen eniten etuja ja mahdollisuuksia kehittyä, kuin mikään muu tunnettu verkostomarkkinoinnin yritys. Lisäksi se kohtelee Aloe-pelloilla työskenteleviä ihmisiä hyvin, tarjoaa kokonaisille perheille terveydenhuollon sekä lapsille koulutuksen. 

Kovan kapitalismin vastustajana tämä on mielestäni kokonaisvaltaisesti hyvää ja kestävää työ- ja bisneskulttuuria, jota tuen mielelläni.

Pahoittelen, jos tämä hurahtaminen aiheuttaa näppyjä, mutta meitsi diggaa Foreverin Aloe-tuotteista ja jos sinäkin löydät tuotteista jotain, josta pidät, niin se on vaan hieno homma! Tahdon jakaa tämän hyvän olon, jonka itse olen löytänyt, kaikkien kanssa. 
Tiedän, että tämä saattaa näyttää ja kuulostaa SuomenKuvalehden takakansimainokselta, olen siis kiitollinen kun jaksoit lukea kirjeeni loppuun. 

Välitän tätä nykyä tuotteita myös muille, ole siis yhteydessä, jos olet kiinnostunut. 

Valoa!

Pikkukosken sillan kautta...

Kävely on ihanaa! Liike avaa kuonakanavat niin kehosta kuin korvien välistä ja taas voi hengittää ja toimia vapautuneemmin. Kun kirjoittaa paljon, on hyvä kävellä välillä. Joku on sanonutkin, että kävely on kirjoittajan kaveri. On tullut kirjoitettua, ei kuitenkaan niin paljon kuin haluaisi. Mutta käveltyä senkin edestä. Elokuinen kävelyretki kulki Pikkukosken sillan kautta.

Odottamatta olinkin inspiroivalla "Galleria-kierroksella". Tilassa oli taidetta, ehkä siinä tarkoituksessa tehtyä tai sitten ihan vaan katsojan silmässä, ihmiskäden jäljellä ja osittain luonnon muovaamaa.

Lumouduin.

Ihmisen Valo

Certain thoughts are prayers. There are moments when, whatever be attitude of the body, the Soul is on it´s knees. -Victor Hugo

Käytiin muutama viikko sitten Taidehallin Steve McCurry näyttelyssä ja meinas taju lähteä.
Kokelma taiteilijan uran huippukuvia, ihmisiä ja hetkiä maailmalta. Joissain kasvoissa silmät kertoivat tarinan ja aika pysähtyi.

Meille tarttui tuliaisina Steve McCurryn tuotannosta hieno kirja.
Sitä katsellessa inspiroituu.
Kuvattujen ihmisten silmissä on Sielun peili ja kasvoista tarttuu mystinen Valo.
Huokaus!

I look for the unguarded moment, the essential Soul peeking out, experience etched on the person´s face. -Steve McCurry 

 Harmittaa, etten aikaisemmin tajunnut vinkata näyttelyä, sillä se on huomenna 4.8. viimeistä päivää, vielä siis ehtii...