Mennyt kesä kuvien muistona mielessä. Superkuu ja Sininen kuu, salamoiden valaisema taivaankansi, tähdet ja sirkat. Oli monta onnen hetkeä läheisten ihmisten kanssa.
Juhannuksen tienoilla, valvoimme yötöntä yötä. Yö tuli, ainakin kameran linssin kautta. Ja kylmyys, sillä piti kietoutua villaan ja fleeceen. Yö tuli sinisenä silloin.
Nyt yö tulee mustana ja sen pimeyttä voi häätää valolla. Taivaspalatsin terassilla lamppujen kertautuminen lasipinnoista loi keinotekoisen tähtitaivaan.
Yön tunnelma on intiimiä. Silloin lähelle kaartuvat kasvit, puut, tulevat iholle ilman kosketusta. Elokuun lopulla terassilla soi DJ Bunuelin valitsemat levyt. Matkasimme kohti Valoa yhdessä rymissä, pyhä pihlaja, ystävä ja minä ja kaikki kymmenet muut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti