"Mut ku"

Silloin vuosia sitten energia riitti vaikka mihin. En minä juuri kotona oleskellut enkä lepäillyt, miettinyt tulevaisuutta tai sukeltanut sisimpääni. Elämä taisi olla helppoa. Ei ollut huolta rahasta, ei huollettavia, ei muita kuin minä ja unelmani. Kaikki oli avoinna...

Viime aikoina joku syvä maailmantuska on asettunut minuun, enkä saa sitä ravistettua pois. Harmittaa vanheneminen, se että osa ovista on jo pysyvästi kiinni, se ettei ole energiaa tehdä kaikkea sitä mitä oikeasti haluaisi. Sitä selittelee kaikenlaista ja jumahtaa turhuuksiin, niin kuin tämän webbimaailman syövereihin. Olen täysin tylsistynyt.

Odotan kävelykelejä. Odotan aurinkoa. Odotan kokoajan jotain muuta kuin tätä hetkeä. Tämä ei ole elämää. Ja kohta huomaan, että olen syvemmällä kuin äsken.

Mikä avuksi?

Pieneltä kuulee totuuden: Ryhdy toimeen. Aloita jo. Mene ja tee.

Ei toimi niin kauan kuin ensimmäinen sana mikä mieleen tulee on "mutta".

Pitää saada mutat pois. Menkää mutta:t sinne missä pippuri kasvaa, ja pidemmälle, hautautukaa antarktiksen alle, kuolkaa kylmyyteen, älkääkä enää palatko. Sillä ei tämä näin voi mennä!

Vaikeaa

päätä särkee ei mitenkään hyvä aloitus mutta jostakin on taas aloitettava olen päättänyt kirjoittaa aamusivuja ja teen sen kokeeksi tähän vielä ollaan aamun puolella koulussa opetettiin että huomenta toivotetaan kello kahteentoista asti ei välimerkkejä eikä isoja alkukirjaimia tämä on uskomattoman vaikeaa minulla on ongelmia pilkkusääntöjen kanssa kun kirjoittamisen drive tulee unohtuu kiinnittää huomiota noihin pikkuasioihin mutta yhdyssanavirheet ottavat päähän uskon että jotain pilkkuvirheet samanmoisesti aamusivut ovat siis palkkää ajatuksen virtaa ja huomaan korjaavani lähes joka virkkeen jälkeen peruuttavani pisteen ja pilkun pois isoja kirjaimiakin tuli tahtomattani tähän tämä on vaikeaa poiketa normista mutta tekenee välillä hyvää rohakaisen sinuakin kokeilemaan minulla on paljon asioita ajatuksissa mutten saa mitään aikaiseksi istun mielummin pitkän illan ja tylsistytän itseni ikäkriisi painaa siinä määrin että opettelen pakottamaan itseni saavuttamaan jotain siitä mihin pysytyisin vaikka kyse ei ole siitä mihin pystyisi vaan siitä mitä oikeasti haluaisi tehdä kadehdin lapsia joille asiat ovat vielä niin oikeita ja yksinkertaisia että tällainen valittaminen ja velttous on käsittämätöntä niin ryhdy vaan tekemään niin me sanomme itse lapsillemme mutta emme itse sitä toteuta loputonta tämä oma valittamiseni saamattomuudestani vaikka kun katson taaksepäin olen saavuttanut paljon ja hyvää ja kaikella sillä on tarkoituksensa viedä eteenpäin salainen haave ei saa olla salainen sen täytyy tulla valoon toteutuakseen