Vauvan askelilla Valo valtaa maan!

Jaan Martikaisen Jarkon kanssa vahvan uskon siitä, että Valo voittaa. Onko se sitten tiedon-valoa, viisautta, ihmisyyttä vai rakkautta, vai niitä kaikkia -vain aika näyttää?

Odotellessa: vähennetään ainakin sitä Vihaa ja vihapuhetta. Ihminen muuttuu, se on mahdollista. Ensi kerran myönsi kansanedustaja Halla-ahokin sen tänään uutisissa: Pitää ottaa opiksi!

Kasvun kautta tulee viisaaksi = Valo valtaa maan!

Vaikka leijona paraateja piti jo /vielä kerran nousee pelastava aurinko /saa kaikki sydämet ja halla-ahot sulamaan /niin valo valtaa maan /ja pimeys on polvillaan /päivä päivältä tasa-arvo lähenee /ja kun se viimein täällä on -viha vähenee /saa kaikki sydämet ja halla-ahot sulamaan /vaikket uskoisikaan /Minä uskoa saan.

Jarkko Martikainen: Halla-ahot

Pimeitä mielleyhtymiä

Kaksi uutista sattui silmiini tällä viikolla ja ne täydensivät toisiaan ja nauroin kippurassa, enkä osaa edes kertoa miksi:

Tähdet ja Avaruus -lehti (6/2011 Uutiset):

Tähtitieteilijät ovat löytäneet universumin pimeimmän paikan. Tosin tässä ei pimeällä tarkoiteta valon määrää, vaan pimeää ainetta. Segue 1 -niminen kääpiögalaksi sijaitsee noin 75 000 valovuoden päässä. Se on yksi pienimmistä ja himmeimmistä Linnunradan seuralaisista. Galaksissa olevien tähtien nopeuksien perusteella tutkijat arvioivat galaksin massaksi noin 600 000 Auringon massaa. Toisaalta galaksissa on vain noin 1000 tähteä, joten sen massa on 3 400 kertaa suurempi kuin tähtien yhteismassa. Tutkijoiden mukaan puuttuva massa on pimeää materiaa.

ja

mm. Iltalehti (9.9.2011) uutisoi Väyrysen virallisen presidenttikampanjan aloitusta näin:

Väyrynen aloitti pimeydessä

Valot sammuivat tiedotustilaisuudessa, kun Paavo Väyrysen oli määrä aloittaa puheensa.

Keskustan tiedotustilaisuudessa koettiin noin minuutin vaivaantunut hiljaisuus. Puheenjohtaja Mari Kiviniemi oli juuri vahvistanut, ettei puolue järjestä esivaalia presidenttiehdokkaasta ja antoi puheenvuoron puoleen ehdokkaalle Paavo Väyryselle.

Samalla hetkellä huoneesta sammuivat valot. Kun puheenjohtaja vaati valoja päälle, ne saatiin, mutta vain hetkeksi. Väyrynen joutui odottamaan puheensa aloittamista lopulta noin minuutin vaivaantuneessa hiljaisuudessa.

...jotta me vaeltaisimme Valossa!

Caminolle

Tahtoisin vain kävellä. Kävellä, nukkua, syödä, huolehtia vain välttämätön, kantaa mukana kahta vaatekertaa, toista selässä ja toista yllä. Hiljaisuudessa vaeltaa ja ajoittain jakaa ajatus ystävän kanssa. Nauttia luonnosta ja sen ihmeistä, pysähtyä tarkastelemaan kukkia ja hyönteisiä. Kävellä sellainen päivän matka, ettei muuta jaksa kuin etsiä majapaikka, pestä pyykit, peseytyä itse, juoda lasi viiniä ja syödä pyhiinvaeltajan ateria, nukahtaa kesken päiväkirjan ajatusten ja aamulla taas jatkaa matkaa toisen päivän matkan.

Käväisin keväisen Caminon jälkeen pitkästä aikaa parin tunnin kävelyllä ja heti valtasi kaipuu polulle. Suunnitelmissa on lähteä parin vuoden sisällä matkaan, kun arki antaa myöten. Parasta on kaiken yksinkertaisuus, siinä mun sieluni lepää.

Siihen asti kävelen vain hetkiä arjen keskellä.

Kävely, liike, avaa pitkässä matkassa ihmisestä auki jotain sellaista mikä ei pelkällä terapialla ja ajassa pois lähde. Ihan kuin meissä olisi kehossa muisti, joka sitoo tunteet sinne kuin säilöön. Itämaisessa uskonnollisuudessa tämä on tiedetty jo aikaa sitten, liikkuminen on osa uskon harjoitusta. Myös kristityt ovat kaivanneet liikkeelle, pyhälle matkalle.

Sellaiselta ei palata muuttumatta.

Kaipuu jää.

Itkumuurilla

Olen nyt vuoden päivät aktiivisen epäaktiivisesti yrittänyt aktivoitua maailmalle.

Tänään teen sen niin, että julkaisen tämän blogini yleiseen tietoisuuteen.

Ensinnäkin: totta, olen ajoittain itkumuurilla, mutta mitä sitten?

Miksi itkumuurilla olla salaisesti, jos elämässä on tavoitteena totuuden Valo.

(-tämä kysymys ja selitys oli minulle itselleni, sillä tällainen avoimuus rupesi minua jo vallan arveluttamaan...)

"Itkumuuri" ei ole pelkästään omissa saastoissa vellomista, vaan myös itkua maailman puolesta.

Taidan tahtoa itkeä yhdessä.

Toiseksi, syys-kesän tuoksu tekee sellaisen tunteen. Kaipaa uusia alkuja. Montaa uutta asiaa ei mahdu minuun enää, joten olkoon se nyt tämä. Josko se sieluani hieman rauhoittaisi. Levottomuuden tunne voi alkaessaan saavuttaa joskus älyttömiä mittasuhteita minussa: olen ollut siellä, tehnyt niin.

Viron 20v. itsenäisyyspäivän kunniaksi: Tere tulemast!

"Mut ku"

Silloin vuosia sitten energia riitti vaikka mihin. En minä juuri kotona oleskellut enkä lepäillyt, miettinyt tulevaisuutta tai sukeltanut sisimpääni. Elämä taisi olla helppoa. Ei ollut huolta rahasta, ei huollettavia, ei muita kuin minä ja unelmani. Kaikki oli avoinna...

Viime aikoina joku syvä maailmantuska on asettunut minuun, enkä saa sitä ravistettua pois. Harmittaa vanheneminen, se että osa ovista on jo pysyvästi kiinni, se ettei ole energiaa tehdä kaikkea sitä mitä oikeasti haluaisi. Sitä selittelee kaikenlaista ja jumahtaa turhuuksiin, niin kuin tämän webbimaailman syövereihin. Olen täysin tylsistynyt.

Odotan kävelykelejä. Odotan aurinkoa. Odotan kokoajan jotain muuta kuin tätä hetkeä. Tämä ei ole elämää. Ja kohta huomaan, että olen syvemmällä kuin äsken.

Mikä avuksi?

Pieneltä kuulee totuuden: Ryhdy toimeen. Aloita jo. Mene ja tee.

Ei toimi niin kauan kuin ensimmäinen sana mikä mieleen tulee on "mutta".

Pitää saada mutat pois. Menkää mutta:t sinne missä pippuri kasvaa, ja pidemmälle, hautautukaa antarktiksen alle, kuolkaa kylmyyteen, älkääkä enää palatko. Sillä ei tämä näin voi mennä!

Vaikeaa

päätä särkee ei mitenkään hyvä aloitus mutta jostakin on taas aloitettava olen päättänyt kirjoittaa aamusivuja ja teen sen kokeeksi tähän vielä ollaan aamun puolella koulussa opetettiin että huomenta toivotetaan kello kahteentoista asti ei välimerkkejä eikä isoja alkukirjaimia tämä on uskomattoman vaikeaa minulla on ongelmia pilkkusääntöjen kanssa kun kirjoittamisen drive tulee unohtuu kiinnittää huomiota noihin pikkuasioihin mutta yhdyssanavirheet ottavat päähän uskon että jotain pilkkuvirheet samanmoisesti aamusivut ovat siis palkkää ajatuksen virtaa ja huomaan korjaavani lähes joka virkkeen jälkeen peruuttavani pisteen ja pilkun pois isoja kirjaimiakin tuli tahtomattani tähän tämä on vaikeaa poiketa normista mutta tekenee välillä hyvää rohakaisen sinuakin kokeilemaan minulla on paljon asioita ajatuksissa mutten saa mitään aikaiseksi istun mielummin pitkän illan ja tylsistytän itseni ikäkriisi painaa siinä määrin että opettelen pakottamaan itseni saavuttamaan jotain siitä mihin pysytyisin vaikka kyse ei ole siitä mihin pystyisi vaan siitä mitä oikeasti haluaisi tehdä kadehdin lapsia joille asiat ovat vielä niin oikeita ja yksinkertaisia että tällainen valittaminen ja velttous on käsittämätöntä niin ryhdy vaan tekemään niin me sanomme itse lapsillemme mutta emme itse sitä toteuta loputonta tämä oma valittamiseni saamattomuudestani vaikka kun katson taaksepäin olen saavuttanut paljon ja hyvää ja kaikella sillä on tarkoituksensa viedä eteenpäin salainen haave ei saa olla salainen sen täytyy tulla valoon toteutuakseen