Olen nyt vuoden päivät aktiivisen epäaktiivisesti yrittänyt aktivoitua maailmalle.
Tänään teen sen niin, että julkaisen tämän blogini yleiseen tietoisuuteen.
Ensinnäkin: totta, olen ajoittain itkumuurilla, mutta mitä sitten?
Miksi itkumuurilla olla salaisesti, jos elämässä on tavoitteena totuuden Valo.
(-tämä kysymys ja selitys oli minulle itselleni, sillä tällainen avoimuus rupesi minua jo vallan arveluttamaan...)
"Itkumuuri" ei ole pelkästään omissa saastoissa vellomista, vaan myös itkua maailman puolesta.
Taidan tahtoa itkeä yhdessä.
Toiseksi, syys-kesän tuoksu tekee sellaisen tunteen. Kaipaa uusia alkuja. Montaa uutta asiaa ei mahdu minuun enää, joten olkoon se nyt tämä. Josko se sieluani hieman rauhoittaisi. Levottomuuden tunne voi alkaessaan saavuttaa joskus älyttömiä mittasuhteita minussa: olen ollut siellä, tehnyt niin.
Viron 20v. itsenäisyyspäivän kunniaksi: Tere tulemast!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti