Eilen illalla tähän sohvalle mahtui kuusi takamusta. Viiniä vähän läikkyi, mutta ei se haittaa, kangas on pestävä ja helppohoitoinen, jopa likaa hylkivä.
Eilen illalla tässä istui ystäviä eri maailmoista jakamassa ja iskemässä juttua.
Kävimme syvässä kivussa ja kaipuussa. Surua rakkaan poismenosta, odotuksen epävarmuutta ilmassa.
Eksyimme nostalgiaan. Muistimme miten ennen pankkitäti tyhjensi säästöpossun ja minkälaisen äänen piti kirjaston mekaaninen lainauslaite. Hymyilimme sielujen silmin nähdyille näyille.
Suunnittelimme savusaunan kiukaan mallia. Söimme pizzaa ja chipsiä. Kävimme Berliinissä. Pysyimme selvänä ja humalluimme.
Tänään, pitkän aamun jatkoksi, sohva täyttyy sanomalehden osista, aikakausilehdistä, aamuradion musiikista, tulevan viikon suunnitelmista, päiväunista, torkahduksista, suukoista ja hellästä jalan sivelystä, ajattomuudesta, rakkaudesta.
Paras hankinta pitään aikaan, vaikkei olisi ollut varaa, näistä hetkistä sohva maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.
