Joskus Raamatun tekstien ääressä painiminen laittaa hikoilemaan. Sellainen oli viime sunnuntain päivän evankeliumi (10.sunnuntai helluntaista, 1. vuosikerta) Luukas 16:1-9.
En tiedä mitä Sinä ajattelet, mutta minulta ainakin aivot nyrjähteli, että mitä täh!?
Luuk. 16: 1-9
Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: »Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. - Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’» Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
»Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.»
Päädyin saarnaamaan seuraavanlaisesti. Vaahtokarkkeja jaettiin kirkkokansalle poislähtiessä ovella, ikäänkuin taivasmaistiaisina. Valoa!
"Viimeaikoina on paljon
puhuttu Raamatun auktoriteetista, kun asetetaan vastakkain vallitsevan
yhteiskunnan lait ja käytänteet ja Raamatun sana (pienellä kirjoitettu sana, sillä
Isolla Alkukirjaimella: Sana, viitataan aina Jeesukseen Kristukseen).
Keskustelu kulminoitui tapaan tarkastella Raamattua ja muistutukseen sen
monimuotoisuudesta.
Tämä päivän
evankeliumi on mainio esimerkki Raamatun, uuden testamentin kirjoituksesta,
jonka todellinen selitys on hukkunut ajan virtaan. Itsellä ainakin nyrjähti
aivot muutamaan kertaan, kun yritin ymmärtää mitä Jeesus vertauksella tahtoo
meille sanoa. Raamatun tulkinnan riemu on siinä, että me saamme, luvan kanssa
heijastaa sitä tänä päivänä itsemme kautta. Silloin Sana, (isolla
alkukirjaimella) avautuu meille siinä hetkessä, ajassa ja paikassa, uskon
avulla J
Osa Raamatun
opetuksesta on sellaisenaan totta, osaa täytyy vähän selittää. Ja aina kun
talteen kirjoitettua kertomusta kopioidaan uudestaan, siirretään jälkipolville,
sitä tahattomasti muokataan. Milloin tippuu oleellinen sana pois tai se muuttuu
merkitykseltä toiseksi, sillä kieli ja ajat muuttuvat.
Tämän päivän
vertauksen epäloogisuutta on selitetty eksegeettisesti muun muassa siten, että
siitä puuttuisi jokin pidempi kohta tai että siinä olisi kaksi tarinaa
yhdistetty?! Vertaus ja selitys eivät kuuluisi yhteen…
En tiedä, minua viisaammat Raamatun
tutkijatkaan eivät tiedä.
Mutta emmehän tahdo jättää ymmärrystä
tähän?
Sillä jokin merkitys kertomuksella
on…
Aikalaiset olisivat
ehkä ymmärtäneet kertomuksen paremmin sen piilomerkitysten kautta:
taloudenhoitaja saattoi olla asemastaan huolimatta orja, määrät, jotka hän
vähentää veloista ovat huomattavan suuria, koko yhteiskunta perustui pitkälle
vaihdantatalouteen, ”jos annan sun velat anteeksi, niin sinä teet puolestasi
minun hyväkseni jotain suurta.” Huomioitavaa on myös se, että epärehellisen
taloudenhoitajan herra, rikas mies, on herra pienellä h:lla, eli maallinen
herra, ei Jumala.
Mies saa potkut
epärehellisyydestä, niin täällä maailmassa toimitaan. Viisaaksi taloudenhoitaja
Jumalan silmissä kuitenkin tulee, koska hän hyväntekeväisyyttä harjoittaen
turvaa tulevaisuutensa, enää ei ole kyse itselle haalimisesta, ainakaan rahan,
mammonan, vaan jonkun muun aineettoman avun, tavallaan hänen itsensä
köyhäinavun…
Kaikista selityksistä
huolimatta kertomus ei vain avaudu täysin järkevästi. Täytyy ottaa avuksi muut
Luukkaan evankeliumin kertomukset ja niiden sanoma: Tarina rikkaasta miehestä,
joka rakensi elämänsä omaisuutensa varaan (Luuk.12:16-21) sekä tuttu kertomus
tuhlaajapojasta (Luuk.15:11-32), muistutuksena myös rikas nuorukainen, joka
kysyessään, miten saisi omakseen ikuisen elämän, saa vastaukseksi kehotuksen
myydä kaiken ja jakaa rahat köyhille (Luuk.18:22)…
Ja sitten muistin:
Taannoin, toimiessani kesäteologina,
eräs silloinen kollegani piti saarnan rippikoululaisille vaahtokarkkien avulla.
Hän pyysi viisi
vapaaehtoista, joille lupasi kaikille saman verran vaahtokarkkeja. Nuoret
olivat kirkon etuosassa ystäviinsä päin, kädet kukkuroillaan näitä karkkeja.
Sitten he saivat valita: joko pitää kaikki karkit itse, pitää osan itse ja
lahjoittaa muutama kavereille, tai sitten jakaa kaikki ystäviensä kanssa. Pari
nuorta päätti pitää vaahtokarkit itse. Hyvä, he saivat vaahtokarkit omakseen ja
palasivat penkkiin. Pari nuorta päätti antaa noin seitsemästä suuresta karkista
kaksi tai kolme ystävilleen. Näin he tekivät ja annettujen tilalle ystäväni
saarnamies antoi saman verran tuplana takaisin. Viides vapaaehtoinen pääsi
tässä kohdin jutun juonesta jyvälle ja päätti jakaa kaikki karkit ystäviensä
kanssa, jopa siten, ettei hänelle itselleen jäänyt yhtään. Hän sai palkinnoksi päätöksestään
seitsemän pussillista vaahtokarkkeja.
Itse käytän termiä
Korkeinta Matematiikkaa. Se on Jumalan itsensä laatima laskentatapa, jota on
vaikea täällä maailmassa ymmärtää. Se on sitä, että antaessaan saa: Ehkei vaahtokarkkeja,
mutta ainakin anteeksi ja kaikkea muuta Hyvää, sellaista, jota ei voi punnita
tai mitata. Päivän evankeliumin vertaushan viittaa tuonpuoleiseen:
”Hankkikaa väärällä rikkaudella
ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää
ole!”
Väärä rikkaus on
maailman rikkautta, mammonaa, ainoat oikeat ystävät, jota sillä voi hankkia
itselleen Jumalan silmissä hyväksyttävällä tavalla, ovat Köyhät ja muut apua
tarvitsevat.
Mitä enemmän annat
omastasi, jaat mitä Sinulle on annettu, oli se sitten mammonaa, hyviä tekoja, apuasi,
lahjakkuuttasi, hymyjä, ystävällisyyttä, rakkautta; sitä enemmän saat,
parhaimmillaan moninkertaisena, Takaisin.
Ja se palkka, se vaahtokarkkivuori odottaa meitä
jokaista tuonpuoleisuudessa, iäisissä asunnoissa, Jumalan luona. Sillä lopulta
maallinen mammona, rikkaus on vain lainaa Jumalalta, me emme saa sitä mukaamme
täältä. Hengellinen rikkaus sen sijaan seuraa meitä aina ja iankaikkisesti."
