Aikuisten tuolileikkiä

Koska asiat ei etene vollottamalla, rakensimme pieneen tilaan sen maailman joka itkun aiheuttaa. Suhteutin sitten itseäni joka puolelta maailmani sisällä. Istuin täällä ja tuolla. Istutti vastapäätäni yhtä jos toista kohdattavaa. Puhdisti, totisesti. Taitava täti, kiitän.

Hienointa oli istua sillä tuolilla, missä en millään haluaisi istua. Ei siksi, että se tuntuu niin korkealta. En ollut ajatellut, että voisin omata kaikki astinlaudat kiivetä paikalleni.

Tuolilla oli kaikkein rauhaisinta.

Sitäkään en ole ennen sallinut, rauhassa olla ja elää, työskennellä.

Ehkä tästä eteenpäin...