"Nyt on elokuu ja minä olen viljaa..." -Juice Leskinen Syksyn sävelessä.
Loppukesässä on käsinkosketeltava haikeus. Alkukesästä valo on vaaleaa ja kirkasta, jopa kovaa. Loppukesästä se muuttuu kullankeltaiseksi, pehmeäksi. Ilma tuoksuu heinän ja viljan pölylle. Ollaan hetkessä ennen kylmää, kellastumista ja kuolemaa. Kesän ehtoo. Ihana.
Syksyllä alkaa uusi vuosi. Siirryin pois vuosikalenterista takaisin luontaisempaan lukuvuosikalenteriin. Jo ammoin pesti vaihtui, jos oli vaihtuakseen, elonkorjuun jälkeen Mikkelinpäivän markkinoilla, syys-lokakuun taitteessa. Keinotekoista aloittaa näillä leveyksillä uusi vuosi keskellä talvea. Ei, se alkaa pikemminkin syyspäivän tasauksesta! Syksyllä alkaa aina jotain uutta elämässä. Syksy on kahtaalle haarautuva polku. Risteys on valinta, jatkaa niin kuin ennen tai mennä kohti jotain itselle uutta. Vaikka maailma ja luonto ympärillä kuihtuu ja kuolee, minä elän. Elän voimakkaammin kuin koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti