Siskolta tuli eilen viesti Espanjasta, että pikku-paholaiset ovat söpöjä kiertäessään kerjäämässä karkkia pimenevässä illassa. Katolisissa maissa kuolemaan liittyvät pyhät on tunnelmaltaan niin rankkoja, että niitä täytyy vain juhlia. Kaikkien pyhien illasta tuli Halloweeni, kun irlantilaiset maahanmuuttajat siirsivät perinteensä uudella mantereella kaikkien omaisuudeksi. Pukeutuimisen taustalla on taikausko, jotta yönä jolloin henget liikkuvat keskuudessamme pysyisimme tuntemattomina, ettei Piru veisi. Samaa on suomalaisessa virvontaperinteessä ja ne muistuttavatkin toisiaan, vaikka tapahtuvat puolen vuoden päässä toisistaan. Paastoon laskeutuminen on oma Carnevaalinsa (Carne Vale! = Eläköön Liha!) ja eteläisessä amerikassa kulkueissa hytkyvät paljaiden pakaroiden kanssa luurangot ja muut kuoleman kuvat. Viva!
Jäin miettimään, että ehkä tähän suomalaiseen hiljaiseen harmaaseen "juhlintaan" sopii ennemminkin pyhäinpäivänä vetäytyä rakkaiden lähelle ja ehkä käydä sytyttämässä poismenneiden läheisten haudalla kynttilä.Harvoin noita päiviä on, että kaupat on kiinni ja voi vain olla.
Toivottavasti yhdessä perheen kanssa, tai ystävien.
Elämään kuuluu olla yhdessä, rakastaa.
Kuoleman äärellä oleminen on Elämän arvon tajuamista.
Se on Elämän salaisuus.
Jos on aikaa ja pääset, niin piipahda hautuumaalla pimeän jälkeen pyhäinpäivän iltana. Tunne hämärässä huokuva rauha ja näe kynttilöiden liekkien meri. Yksi kynttilän liekki kertoo kaipauksesta ja ikävästä, mutta se kertoo myös kiitoksesta.
Kiitos, kun olit ja rakastit Minua...
Tuhat liekkiä on Kauneus, joka koskettaa niin syvältä, ettei siihen ole sanoja.
Valoa sydämeesi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti