Pakotettu pysähtyminen

Kun ei itse osaa sanoa Ei, se sanotaan puolestasi.

Tosin tämä sairasloma tuli kaikkein rauhaisampaan hetkeen. Eli vaikutin siihen tavallani.

Hiljaiseloa.

Suljen radion autossa yksin ajaessani. 
Kotonakaan en kuuntele mitään. Paitsi sisäistä tilaani, kaikkea mitä pitäisi, mitä haluaisin... Oikeasti haluaisin.

Pohdin aikaansaamattomuutta.

Tulin tulokseen, että kyseessä on pikemminkin liian suuret tavoitteet:

niin kuin saavuttaa auringon kirkkaus sekunneissa, vaikka olla satoja vuosia tuikun valo -riittää.

Läheltä tähti polttaa, kaukaa se erottuu juuri ja juuri, jos katsojia edes on.

Hiljaiselossa soi Turhuuksien turhuus, nyt se vaimeni. Palattiin arkeen.

Arki on hyvä. Arki on tuikun valoa, himmeää, tunnelmallista, pysähtynyttä.